Uusi vuosi ja uudet upeat mahdollisuudet.
Tein vuoden vaihteessa lupauksen/päätöksen, että opettelen sanomaan "Ei".
Olen nimittäin personallisuustyypiltäni hyvin keltainen, innostun helposti ja lupaan itseni milloin mihinkin "kissanristiäisiin". En ajattele yhtään jaksanko, ajattelen vain "Voi kun kivaa."
Ja kun muiden auttaminen on itselleni hyvin tärkeää, huomaan olevani myös auttamassa, milloin missäkin maalausprojektissa, muutoissa ja ikkunanpesussa.
Pysähtyminen auttaa
Ymmärsin jouluna, kuinka väsynyt vuodesta olinkaan, olihan viime vuoden tavoitteenani viettää paljon aikaa ystävieni kanssa. Olin onnistunut siinä kyllä moitteettomasti. Katsoin koko vuotta taaksepäin ja huomasin myös paljon muitakin saavutuksia. Eli myös olin intohimolla opiskellut, toiminut yrittäjänä ja perheen äidin roolikin ottaa oman aikansa. Olin onnistunut kaikissa tavotteissa, mutta siinä hötäkässä, en muistanut pysähtyä kuuntelemaan omaa jaksamistani.
Joten hiljennyin joulunalla pohtimaan ja kuuntelemaan kehoani, mitä minä itse nyt tarvitsen. Ja sain mieleltäni hyvinkin nopeasti vastauksen: "Tarvitsen lepoa ja rauhaa."
Olen päässyt näkemään hyvin läheltä, miten keho toimii, jos ei hiljennä tahtia oikealla aikaa.
"Jos et pysähdy, sinut kyllä pysäytetään."
Toive:
Tavoitteeni on siis tälle vuodelle, että pidän viikonloput kalenterissa ns. tyhjillään.
Haluan olla perheeni ja läheisteni kanssa. Mutta tarvitsen sellaista aikaa, aikaa johon ei ole ennalta suunniteltu mitään.
Tieto siitä kyllä minulla on, että "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty." Mutta minä tarvitsen nyt aikaa, aikaa vain olla ja palautua. Jääköön se itselleni myöskin nähtäväksi, mitä se oleminen sitten niinä hetkinä onkaan.
Arkihan on pelkkää suunnitelmaa ja kalenterointia, pidän kyllä siitä. Tykkään et selkeys ohjaa viikkoja. Rutiinitkin luovat turvaa.
Pääni luo jatkuvasti uusia ideoita ja mikäs sen upeampaa jos saan tehdä niistä totta. Mutta huomasin hyvinkin äkkiä, että aivotkin tarvitsee lepoa. Uskon, että luovilla ihmisillä on päässään jatkuva prosessi, yölläkin.
Haaveilen siis tällä hetkellä viikonlopun aamuista, joissa ei ole pakonomaista suorittamista, koska kello se ja se, pitäisi olla jo jossakin. Haluan aamuja, jossa vain olen ja saan toimia, kuin hidastetussa elokuvassa.
Katson uutta vuoden kalenteria, joka vielä nyt on suurimmaksi osaksi viikonloppujen kohdalta tyhjä. Kylläpä tuntuu todella hyvälle pelkkä ajatus tyhjästä kalenterista. Haluan kyllä kovasti säilyttää tämän tunteen.
Tämän vuoden tavoitteenani on siis osata kieltäytyä houkuttelevista menoista.
Toiminta:
Laitoin kalenteriin useamman viikonlopun kohdalle ruksit, jos se auttaisi minua, etten haalisi niihin mitään ylimääräistä.
Ne päivät on jo varattu.. MINULLE JA TAVOITTEELLENI VAIN OLLA.
Nyt on vuosi siis hyvin suunniteltu ja uskon, että onnistun. Enää ei tarvita kuin vain pysyä suunnitelmassa.
#suunnittelu
Motivaation puute
Se on kovin tuttua minullekin.
Vaikka tieto meillä kaikilla on siitä, että motivaatio on innostumista tehdä jokin asia, jonkin syyn vuoksi.
Mutta, miten ihmeessä on niin helppoa siirtää asioiden toteuttamista vaan eteenpäin ja keskustella ääneen muiden ja itsensä kanssa, käyttäen sanaa pitäisi.
Asioiden siirtäminen ja ns. viivyttely on opittu tapa tai puolustusmekanismi, jonka syynä voi olla mm. epäonnistumisen pelko tai syntynyt uskomus.
Luuletko, että motivaatio syntyy odottamalla oikeaa hetkeä?
Minä luulin, ennen. Nyt onneksi ymmärrän, ettei se motivaatio itsestään tule, ei koskaan.
Jotenka silloin, jos koet, että sinulla on motivaation puute tai, että se vaan "laahaa" on hyvä vain pysähtyä ja miettiä, mikä on sinulle tärkeää. Koska sinä et motivoidu, jos asia, mikä pitäisi tehdä, ei kohtaa omien arvojesi kanssa ❤️
Toimintaa on nimittäin vaikea aloittaa, jos sinulle ei ole selvää, mikä on sinulle tärkeää, mitä haluat, miksi haluat tai miksi et halua jotain.
Pysähtyminen auttaa sinua myös kuullostelemaan asiaa ja kysymään itseltäsi, miksi et aloita asian tekemistä? Mitä nuo esteesi ovat?
Motivaation kolme tekijää
1. Päätös toimia
2. Sinnikkyys (haasteista huolimatta)
3. Tahdon voima
Motivaatio syntyy aina toiminnan kautta.
Annan esimerkin omasta elämästäni.
Olen siirtänyt lenkille lähtöä jo pitkään, keksin aina ns. parempaa tekemistä, vaikka olisin suunnitellut viikkokalenteriini lenkkihetket jo aiemmin erikseen.
Pysähdyin ja keskityin, miksi oikein toimin näin.
Tulin tulokseen, että minulle on nyt paljon tärkeämpää puutarhanhoito, kuin lenkkeily. Eli arvot ei kohtaa juuri nyt lenkkeilyn kanssa.
Ajattelin kuitenkin asiaa uudelleen toisen minulle tärkeän arvon kautta, "terveys on minulle tärkeää" .
Ja taas palasin ajatukseen, että lenkille on mentävä, jos haluan olla terve.
💪Päätin kävellä 30 min.
💪Laitoin lenkkari jalkaan
💪Astuin lenkkipolulle
Voi miten hyvää se teki 😍 Lenkkeilin tunnin, koska motivaatio vaan kasvoi TEKEMISEN KAUTTA.
Oivalsin, että se aloittaminen on aina vaikeaa, mutta ALOITA silti. Päätä ja tee 💪
Kun pystyt siihen, muista palkita itsesi ❤️ hyvin.
Voit tehostaa "liikkeelle lähtöä" ajatusleikillä.
Mieti ennen aloitusta miltä sinusta oikeasti tuntuu, kuin olisit tehnyt sen, mitä olet siirtänyt jatkuvasti tai jättänyt kokonaan tekemättä ❤️ Tunne vahvistuu varmasti positiivisemmaksi ja koet jo onnistumista, se on myös askel kohti motivaation syntymistä.
Go Go 💪